Aamun iltakahvilta
vilahti erään miehen
päättäväiset sanat,
Varmaa on tänne en enää palaa
palautuivat muistiin työyön
katveessa tuttu hahmo nohkahteli
hoitopaikan oven seudulla.
Aatos hetkahti vaikeuteen olla läsnä
lupauksensa takana
uhoaminen peittää pettää ilmaisijan
yksin ilman varjoa elämän taulussa
hetkellisyys ei erottele
uskoa omaan vahvuuteen ja unohtaa
heikkous ei murenna
sovittaa jalkasi uuteen påivään
vähäisin elein.
Käytös on esirippu, verho jolla
kätkeytyy itseltään, toisten läsnäololta
sallitavaa tai ei
kunhan tunnistaa tekevänsä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti